Tanssinopetukseni pedagogiikasta

Haluan tanssinopettajana olla oppilaan kanssa samalla puolella. Tuen, kannustan ja autan. Oppilas on opetukseni keskiössä. Kultaiseksi ohjenuorakseni on muodostunut seuraava lause: Se mitä oppilas tekee, on tärkeää, ei se, mitä opettaja tekee (Tynjälä 1999). Tämä on armollinen ajatus myös siksi, että olen ikääntyvä tanssija. Miten itse tanssin, on toissijaista. Miten oppilas kehittyy, on etusijalla. Omat tanssilliset taidot tietysti auttavat opeteltavien taitojen havainnollistamisessa ja siksi niiden ylläpitäminen on tärkeää.


Tanssin sisältöjen valinnoissa paritanssin perinteet ovat läsnä toiminnassani. Pyrin kunnioittamaan traditioita ja upeiden tanssilajien historiaa. Edustan eri tanssilajien kulttuureita, kuten suomalaista paritanssia, argentiinalaista tangoa, west coast swingiä ja kilpatanssia. Näihin lajeihin liittyy pintaa syvemmin omat maailmansa ja kulttuurinsa, joista pyrin jatkuvasti ymmärtämään lisää. Opeteltavien tanssilajien lajinomaisuus on minulle tärkeää. Haluan, että opettelemme perusasiat ja tunnemme lajinomaisen liikkeen ja musiikin, ennen kuin hyppäämme rikkomaan taiteen sääntöjä. Improvisointi ja leikillisyys rajattuina tehtävinä sisältyy kuitenkin opettamiseeni vahvasti ja uskon, että nämä modernit opetusmenetelmät voivat elää sointuisasti perinteisten tanssilajien rinnalla.


Ajattelen, että tanssiminen parantaa oppilaan elämää, ja että pystyn vaikuttamaan ihmisen onnellisuuteen valinnoillani tanssinopettajana. Pyrin toiminnallani tukemaan ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja olen tyytyväinen, jos oppilas oppii tuntien aikana myös muita, kuin suoranaisia tanssitaitoja. Sosiaaliset taidot ja oman toiminnan reflektointi, minäpystyvyyden kehittäminen ja itsevarmuuden kasvattaminen ovat tanssin myönteisiä kasvatuksellisia vaikutuksia tanssitekniikan ulkopuolelta. 


Koen aikuisten tunneilla samalla tavalla velvollisuutta ihmisen ohjaamisesta, kuin lastenkin tunneilla. Vaikka aikuiset ottavat itse vastuun siitä, kuinka he toimivat ryhmätunneilla, parinvaihtotilanteissa ja lavatansseissa vapaa-ajallaan, pyrin silti ohjaamaan aikuisten toimintaa sosiaalisessa asetelmassa ja asettamaan rajat, joiden puitteissa ryhmissäni toimitaan. Tällä pyrin ryhmätunneillani tasa-arvoiseen, turvalliseen ja myönteiseen oppimisilmapiiriin.


Ottamalla sosiaalisen toiminnan mukaan opetukseeni, voin antaa lempeällä tavalla
oppilaitten itse kokea ryhmässä toimimisen myönteisen vaikutuksen oppimiseen ja tanssista nauttimiseen yhdessä. Pieni kysymys voi
auttaa siihen. Miten olen tänään tukenut ryhmän toimintaa?

 

(Tynjälä, P. 1999, Oppiminen tiedon rakentamisena – Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kirjayhtymä. )

Jäikö jokin kysymys vastaamatta? Ota yhteyttä!

Ajankohtaista